Näkemys · 04 — Politiikka ja päätöksenteko
Parlamentaarinen teknologiavaje.
Tietoperustaista, puoluerajat ylittävää, julkista. Seuraavan vuosikymmenen päätöksiä ei voi ulkoistaa konsulteille — ja parlamentit, jotka yrittävät, oppivat tämän kalliin tien kautta.
- Parlamentit tarvitsevat oman pysyvän teknisen kapasiteetin. Puoluerajat ylittävä teknologialukutaito on ennakkoehto digitaalisen valtion demokraattiselle hallinnalle.
- Teknologiaasiat ratkaisevat nyt kilpailusta, turvallisuudesta, julkisista palveluista ja oikeuksista. Ilman omaa kapasiteettia parlamentit ovat riippuvaisia juuri niistä toimijoista, joita niiden on määrä valvoa — ja päätökset ajautuvat sen lobbyn suuntaan, joka briefaa sujuvimmin.
- Onko jokaisella eduskuntaryhmällä vähintään yksi teknisesti lukutaitoinen esittelijä jokaisesta merkittävästä asiasta? Onko valiokuntien henkilöstöllä resurssit lukea koodia ja sopimuksia, ei vain muistioita? Onko syntyvät kannat kirjoitettu siten, että ei-asiantuntija kansalainen voi seurata niitä?
- Teknologialinjojen kirjoittaminen ja kääntäminen puolueille ja valiokunnille. Teknisesti lukutaitoisten kansanedustajien ja henkilöstön mentorointi. Puoluerajat ylittävät briefingit, koulutusohjelmat ja tietopolitiikka.fi:n toimituksellinen työ.
Seuraavan vuosikymmenen teknologiapäätökset eivät ensisijaisesti ole teknologiapäätöksiä. Ne ovat poliittisia — siitä, mihin infrastruktuuriin yhteiskunta nojaa, mitkä kyvykkyydet jäävät demokraattisen vastuun piiriin, mitkä sääntelytaakat hyväksytään minkäkin legitimiteetin vastineeksi. Nämä ovat parlamentaarisia kysymyksiä, eivät konsulttikysymyksiä.
Vaiva on, että useimmilla parlamenteilla ei ole teknistä kapasiteettia esittää niitä hyvin. Tästä ongelmasta tämä näkökulma kertoo.
Parlamentaarinen vaje
Parlamenteilla on teknisen kapasiteetin vaje lähes jokaisella kerroksella. Edustajat saavat teknologiabriefinsä juuri niiltä lobbyilta, joiden esityksistä he sitten äänestävät. Henkilöstön kapasiteetti keskittyy muutamaan valiokuntaan, jotka yleensä ovat niitä, jotka todennäköisimmin eivät saa nopeasti liikkuvaa asiaa hoidettavakseen. Virkamiesten tekninen kapasiteetti on paikoittaista, usein yksilötasolla sankarillista ja lähes koskaan institutionaalisella tasolla toistettavissa, kun olennainen henkilö lähtee.
Tulos on tuttu kaava. Uusi teknologia saapuu — generatiivinen tekoäly, digitaaliset varat, postkvanttisalaus, suvereeni pilvi — ja parlamentaarinen vaste käy läpi samat kolme vaihetta. Ensin yllätys. Sitten tulva konsultointidekkejä, jotka on ostettu samoilta viideltä firmalta. Sitten lainsäädäntö, joka on laadittu noiden dekkien pohjalta, lobbareiden muokkaamana ja äänestetty läpi edustajien toimesta, joilla ei ollut aikaa arvioida sen paremmin alkuperäistä tekstiä kuin muutosehdotuksiakaan.
Tämä ei ole kenenkään yksilön syy. Se on rakenteellinen vaje. Se voidaan kuroa umpeen.
Tietoperustainen, ei vain näyttöperustainen
"Näyttöperustainen politiikka" on kulutettu loppuun. Vahvimmassa versiossaan se on kuria; heikoimmassa se on tapa naamioida mieltymys liittämällä siihen lähdeviite.
Käytännöllisempi kehys on tietoperustainen. Tietoperustainen politiikka sisältää näytön — akateemisen, vertaisarvioidun, metodologisesti tarkan — mutta myös operatiivisen ja hiljaisen tiedon niiltä ihmisiltä, jotka tosiasiassa pyörittävät säänneltäviä järjestelmiä. Järjestelmänvalvoja, joka tietää miten sääntelyn raportointivaatimus tosiasiassa kartoittuu lokitiedostoihin. Hankintapäällikkö, joka tietää mitkä ehdot selviävät hyperskaalaajan vakiosopimuksesta. Avoimen lähdekoodin kirjaston ylläpitäjä, joka tietää mitä puolelle eurooppalaisesta julkisesta sektorista tapahtuisi, jos yksi rahoituslähde katoaisi.
Tuota tietoa ei ole julkaisuissa. Sitä ei ole konsultointidekeissä. Se on keskusteluissa ihmisten kanssa, jotka ovat tehneet työn, järjestettynä muotoihin, jotka tuottavat policy-tekstiä eivätkä ajatusjohtajuutta. Sellainen on toimiva tietoperustaisen politiikan käytäntö.
Miksi tämä ei voi olla puoluekysymys
Teknologialukutaito parlamenteissa ei ole missään mielekkäässä merkityksessä vasemmisto–oikeisto-kysymys. Houkutus tehdä tekoälytästä tai suvereniteettituosta kiilakysymys on puoluerajat ylittävää ja lähes aina väärä — siinä kirjaimellisessa mielessä, että se tuottaa huonompaa lainsäädäntöä.
Tämä ei ole kutsu väärään konsensukseen. On todellisia erimielisyyksiä siitä, mitä valtion pitäisi tehdä teknologialla, kuka kantaa sääntelyn kustannukset, ja millaiselta legitiimi julkinen omistus digitaalisesta infrastruktuurista näyttää. Nämä erimielisyydet tulisi olla näkyvissä — mutta ne eivät saisi estää sopua siitä teknisestä todellisuudesta, jota erimielisyys koskee.
Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen teknologiatyöryhmä, jonka sihteerinä toimin, on rakennettu olemaan puoluerajat ylittävä tuotoksiltaan vaikka se onkin yksipuolueinen alkuperältään. Linjaluonnokset kierrätetään hiljaa muiden puolueiden työryhmien vastinpareille ennen viimeistelyä — ei konsensuksen tavoitteluna, vaan varmistaakseen että tekninen pohja on kestävä, jotta aito poliittinen erimielisyys käydään tarkalla maaperällä. Muilla puolueilla on samanlaisia ryhmiä. Sihteerit puhuvat keskenään.
tietopolitiikka.fi, puoluerajat ylittävä alusta, jonka olin perustamassa, on saman idean julkisuudessa toimiva versio.
Mikä ulkoistetaan konsulteille — ja mitä ei pidä
Konsultointidekki on hyödyllinen syöte. Se on vaarallinen tuotos. Aliresursoidun ministeriön vaisto on hankkia dekki firmalta, jolla on logo, sulkea hankinta ja kirjoittaa politiikka asiakirjasta, jota kukaan lainsäädäntöpuolella ei tosiasiassa omista.
Päätöksiä, jotka on omistettava sellaisten ihmisten toimesta, jotka voidaan äänestää ulos — mitä säätää, mitä regulatoida, mitä hankkia, mistä rakennuksesta kieltäytyä — ei voi ulkoistaa firmoille, jotka elävät seuraavan vaalin yli. Muuten seuraava vaali ei voi muuttaa politiikkaa. Tämä on demokraattisen vastuuvelvollisuuden operatiivinen merkitys teknologiaalueella.
Ulkoistettavissa on jalkatyö. Ei voida ulkoistaa itse toimeksiantoa.
Miten tehdä paremmin
Palkkaa teknisiä neuvonantajia sisälle parlamentaarisiin palveluihin ja puoluekoneistoihin, ei niiden viereen. Rakenna pysyviä teknologiavaliokuntia, joissa henkilöstöllä on jatkuvuutta yli vaalikausien. Tee sandbox-sääntelystä oletus nopeasti liikkuville aloille, pakollisin sunset-lausekkein. Julkaise jokaisen merkittävän lainsäädäntöasian tekninen perusta lainsäädäntötekstin rinnalla, jotta muut puolueet, kansalaisyhteiskunta ja toimittajat voivat tutkia sitä suoraan.
Ja jatka rakentamista julkisille, monikielisille alustoille, joilla puoluerajat ylittävä tekninen keskustelu voi käydä julkisuudessa. Muiden eurooppalaisten demokratioiden tarvitsee oma tietopolitiikka.fi.
Mitä työstän
Teknologialinjojen kirjoittaminen Suomen Sosialidemokraattiselle Puolueelle — sihteeri kirjoittaa politiikan. tietopolitiikka.fi:n toimitus. Neuvonantotyö parlamentaarisille palveluille, puolueiden koulutusohjelmille ja virkamieskoulutukseen. Luennointi yliopistoille, johdon ohjelmiin ja valvontaviranomaisten akatemioihin.
Konkreettisista toimeksiannoista — parlamentaarisista briefingeistä, puoluepoliittisesta koulutuksesta, luennoista tai puhumisesta — ota yhteyttä.